105 KAUHUN PÄIVÄÄ – TALVISODASTA 70 VUOTTA!

Suomalaisia hiihtojoukkoja

Suomalaisia hiihtojoukkoja

Talvisodasta tulee tänä talvena (2009–2010) kuluneeksi 70 vuotta. Sota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940. Se muistetaan erityisesti hyytävästä talvesta, joka oli vuosisadan kylmimpiä, puna-armeijan valtavista miestappioista sekä niin sanotusta talvisodan hengestä. Talvisodan seurauksena Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle 11% maapinta-alastaan, muun muassa Karjalan ja toiseksi suurimman kaupunkinsa, Viipurin. Talvisota päättyi Moskovan rauhansopimukseen 13.3.1940.

Talvisota alkoi 30.11.1939 Neuvostoliiton hyökkäyksellä ilman sodanjulistusta. Puna-armeija avasi tulen Karjalan kannaksella 30.11.1939 klo 6.50. Neljä päivää aiemmin, 26.11.1939, Neuvostoliitto oli lavastanut Mainilan laukaukset, joiden yhteydessä se väitti, että Suomesta oli ammuttu tykki- ja heitintulta ja että 13 ihmistä olisi kuollut. Tämä osoittautui kuitenkin Neuvostoliiton järjestämäksi lavastukseksi, jonka tarkoitus oli näyttää siltä, että Suomi olisi aloittanut talvisodan. Suomen tykkien kantama ei olisi kuitenkaan edes riittänyt Mainilaan asti, sillä Suomen tykit oli vedetty kauas pois rajan lähettyviltä. Neuvostoliitto sanoutui irti hyökkäämättömyyssopimuksesta 28.11.1939, ja 29.11.1939 se katkaisi diplomaattisuhteet maiden väliltä.

Suomessa annettiin ensimmäinen ilmahälytys Viipurissa klo 9 aamulla. Ensimmäisen päivän aikana puna-armeija pommitti Suomessa yhteensä 16:ta kaupunkia, muun muassa Helsinkiä kahdesti. Suomessa presidentti Kyösti Kallio luki päätöksen sotatilasta radiossa klo 13.30. Kansainliitto tuomitsi hyökkäyksen ja erotti Neuvostoliiton järjestöstä.

Karjalan kannaksella puna-armeijan hyökkäys päättyi suojajoukkotaisteluiden päätyttyä 5.12.1939 Mannerheim-linjalle, jossa Suomen tykistön taktiikka ja sen yhteistoiminta jalkaväen kanssa pääsi esille niin kauan kuin ammuksia oli. Karjalan kannasta puolusti Kannaksen armeija jaettuna II armeijakuntaan läntisellä Kannaksella ja III armeijakuntaan itäisellä Kannaksella. Ensiksi mainittuun kuuluivat 4., 5. ja 11. divisioonat ja jälkimmäiseen 8. ja 10. divisioonat. Päämajan reservinä olivat 1. ja 6. divisioonat.

Neuvostoliiton 7. armeijan yhtymät aloittivat läpimurtoyrityksen Taipaleenjoella 6. joulukuuta, mutta yritys päättyi epäonnistumiseen 8.12.1939. Uusi yritys tehtiin 15.–17.12.1939. Taistelut alkoivat Länsi-Kannaksella 17.12.1939, ja ne päättyivät 22.12.1939. Taistelut päättyivät puna-armeijan raskaisiin tappioihin. Kun puna-armeijan hyökkäys oli pysäytetty, marsalkka Mannerheim antoi luvan vastahyökkäykseen venäläisasemia kohti, ja se suoritettiin 23.12.1939. Se kuitenkin epäonnistui ja II armeijakunta kärsi raskaat tappiot. Tapahtuma nimettiin hölmön tölväykseksi.

Laatokan Karjalassa Suomea vastaan hyökkäsi puna-armeijan 8. armeija kuuden divisioonan ja yhden panssariprikaatin voimin. Suomi vastusti hyökkäystä IV armeijakunnan 12. ja 13. divisioonallaan. Suojärvi vallattiin nopeasti, ja epäonnistuneiden vastahyökkäysten jälkeen suomalaispuolustus vakiintui Kollaanjoelle 7.12.1939 alkaen. Puna-armeija pysäytettiin Kitilän-Koirinojan alueelle 11.–15.12.1939. Joulukuussa Suomi aloitti vastahyökkäykset, jotka johtivat Kitilän-Koirinojan-Lemetin mottien syntyyn tammikuun 1940 alussa. Niissä taistelut jatkuivat talvisodan loppuun asti. Karjalan kannaksen ja Laatokka-Karjalan torjuntavoittojen lisäksi Suomen armeija saavutti hyökkäyksellisesti ja strategisesti suuren voiton Tolvajärvellä Raja-Karjalassa 12–22.12.1939. Taisteluissa ryhmä Talvela, johtajanaan eversti Paavo Talvela ja rintamakomentajanaan Aaro Pajari, löi puna-armeijan 139. jalkaväkidivisioonan. Suurimmat hyökkäyssotaan perustuneet ja suurta kansainvälistäkin huomiota herättäneet voitot suomalaiset saivat Suomussalmen taistelussa 27–29.12.1939 ja sitä seuranneessa Raatteentien taistelussa 1–7.1.1940. Raskaiden tappioiden seurauksena Neuvostoliitto luopui tavoitteistaan katkaista Suomi Oulun tasalta.

Kuhmon-Lieksan alueella suomalaisprikaati Vuokko esti puna-armeijan 54. jalkaväkidivisioonan tunkeutumisen Kajaanin ja Pielisjärven suuntiin 8.–28.12.1939 käydyissä korpitaisteluissa. Joulukuun 1939 aikana osastot Roininen ja Suoranta pysäyttivät puna-armeijan 122.(ja 88.) jalkaväkidivisioonan hyökkäykset Kemijärven alueelle, Sallassa. Samoin Petsamossa suomalaisosasto Pennanen pysäytti puna-armeijan 52. jalkaväkidivisioonan ja 104. vuoristodivisioonan etenemisen Nautsin-Höyhenjärven alueelle.

1.2.1940 puna-armeija aloitti jatkuvan tykistötoiminnan, erityisesti Summan lohkolla. Siihen liittyivät myös jalkaväen ja panssarivoimien ympärivuorokautiset hyökkäilyt. Lopputuloksena oli suomalaisten asemien vaurioituminen ja vähäisillä reserveillä varustettujen joukkojen väsyminen jo ennen päähyökkäyksen alkua. Varsinainen yleishyökkäys alkoi 11.2.1940 klo 8.40 tykistötulen kiihtyessä yhä voimakkaammin rumputuleksi. Iltapäivään mennessä puna-armeija saikin aikaan ratkaisevaksi nousseen läpimurron Summassa Lähteen lohkolla. Puna-armeijassa jalkaväen, panssarivoimien ja tykistön yhteistyötoiminta oli parantunut selvästi, kun taas Suomessa kärsittiin vakavasta tykistön ammusten ja panssaritorjuntatykkien puutteesta. Suomalaisten vastahyökkäykset epäonnistuivat, ja lopulta marsalkka Mannerheim antoi 15.2.1940 käskyn Kannaksen 2. armeijakunnalle vetäytyä väliasemaan linjalle Samolanlahti-Näykkijärvi-Muolaanjärvi-Äyräpäänjärvi-Vuoksi. 3. armeijakunta jäi paikoilleen Mannerheim-linjaan sodan loppuun asti.

Puna-armeijan vyörytys kuitenkin mursi väliaseman ja joukot määrättiin siirtymään linjalle Viipuri-Tali-Kuparsaari-Vuoksi 27.2.1940. Esikunnan komentaja Timosenko antoi 26.2.1940 joukoilleen käskyn Viipurin kaupungin valtaamisesta. Taka-aseman puolustuksen kannalta rintamalinjan laajeneminen länteen Viipurinlahdelle oli suomalaisten Kannaksen armeijalle vakava isku. Viipurin ympäristö oli maastollisesti parempi puolustukseen kuin Etelä- ja Keski-Kannas, mutta suurin osa edusta menetettin paksussa jäässä olleen Viipurinlahden takia. Suomen puolustusvoimain vakaasti huvenneet voimavarat niin miehistön kuin materiaalinkin suhteen veivät suomalaisten taistelukyvyn äärirajoille talvisodan viimeiseksi kahdeksi viikoksi.

Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940.

Neuvostoliitolle luovutetut alueet Moskovan rauhansopimuksessa 1940. (Kuvan lähde Jniemenmaa, Wikipedia)

Viipurinlahdella suomalaisarmeijan 4. divisioonan joukot eivät kyenneet estämään puna-armeijan maihinnousua lahden länsirannalle Häränpäänniemeen ja Vilaniemeen, jossa puna-armeija katkaisi Helsinki–Viipuri-valtatien 9.3.1940. Suomalaispuolustajat kestivät ja estivät läpimurron laajenemisen. Viipurissa 3.ja 5. divisioona menettivät esikaupunkialueet ja etulinja siirtyi Patterinmäelle 12.3.1940. Saartouhka kaupungin itäpuolella kävi vakavaksi puna-armeijan tunkeuduttua Tammisuolle ja murrettua Talin kannaksen puolustuksen tukilinjaan 7.–9.3.1940, mutta hyökkäys onnistuttiin vielä pysäyttämään Portinhoikkaan. Puna-armeijan 13. armeija hyökkäsi maaliskuun alusta lähtien vähintään kuuden divisioonan voimin Äyräpäässä-Vuosalmella, jota puolustivat harvalukuiset 2. ja 21. divisioona. Venäläisjoukot onnistuivat kuitenkin ylittämään Vuoksen 8.–11.3.1940. Taipaleenjoella suomalaisten 7.divisioona kesti puna-armeijan rajut hyökkäykset 11.–20.2.1940 ja pääosin säilytti alkuperäiset asemansa sodan loppuun asti.

Suomen hallitus ja ulkoasiainvaliokunta hyväksyivät Neuvostoliiton laatiman rauhansopimuksen 11.3.1940, ja Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin illalla 12.3.1940. Taistelutoiminta rintamilla päättyi asteittain seuraavana päivänä klo 11 alkaen. Klo 10.45 neuvostojoukkojen tykistö-ja kranaatinheittimistö avasivat kuitenkin yllättäen tulen suomalaisten asemiin. Keskityksillä ei ollut mitään suoraa sotilaallista päämäärää, vaan ne on tulkittu silkaksi kostotoimeksi. Tulituksen johdosta satoja suomalaisia haavoittui tai kuoli. Rauhansopimuksen mukaan Suomi luovutti Neuvostoliitolle osan Sallaa ja Kuusamoa, Kalastajasaarennon Petsamosta, Suomenlahden ulkosaaret sekä lähes koko Karjalan mukaan lukien Viipurin. Suomi joutui myös vuokraamaan Neuvostoliitolle Hangon tukikohdaksi 30 vuodeksi ja rakentamaan Kantalahden ja Sallan välille rautatien. Kaikkiaan 430 000 suomalaista lähti evakkoon Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta.

Suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26 662 sotatoimissa menehtynyttä ja noin 1000 siviiliä.

Kategoria(t): Tiede Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>